Korkotikapuut ETF-rahastoilla – vanha instituutiotekniikka onnistuu nyt ilman miljoonasalkkua

Instituutioiden työkalu kutistui piensijoittajan kokoon

Pitkään korkotikapuiden rakentaminen vaati käytännössä varainhoitajan ja miljoonaluokan salkun. Nyt saman voi tehdä määräpäivään erääntyvillä ETF-rahastoilla.

Itse tikapuun idea on vanha ja yksinkertainen. Salkkuun ostetaan joukkolainoja, jotka erääntyvät porrastetusti esimerkiksi viiden vuoden ajalle, yksi porras vuotta kohden.

Kun korot nousevat, erääntyvä porras maksetaan takaisin nimellisarvoon ja rahat sijoitetaan uudelleen korkeammalla korolla.

Tekniikan viehätys ei siis ole korkonäkemyksessä vaan kontrollissa. Sijoittaja tietää, milloin rahaa vapautuu, eikä joudu arvaamaan korkojen suuntaa.

"Jatkuva tikapuiden pyörittäminen on oikeastaan kuin indeksointia", sanoo Steve Laipply, iSharesin korko-ETF-liiketoiminnan globaali johtaja BlackRockilta.

Laipply puhui tikapuista At The Money -podcastissa 2. heinäkuuta ja vastaa työssään yli 1 000 miljardin dollarin korko-ETF-varallisuudesta. Hänen mukaansa myös akateeminen tutkimus tukee tikapuiden ja indeksoinnin sukulaisuutta.

Noin 300 lainaa yhdessä portaassa

Määräpäivärahasto käyttäytyy kuin yksittäinen, tiettynä vuonna erääntyvä joukkolaina. iShares toi ensimmäiset iBonds-rahastot Yhdysvaltain markkinoille jo vuonna 2010.

Ero suoraan lainasalkkuun on hajautuksessa, sillä yksi rahasto omistaa Laipplyn mukaan noin 300 lainaa erääntymisvuotta kohden.

Suorassa salkussa lainan nimellisarvo on tyypillisesti 1 000 dollaria, joten pienellä summalla hajautus jää väkisin ohueksi. Yhden liikkeeseenlaskijan ongelmat osuvat heti koko portaaseen.

Kokonaan ilman kompromisseja määräpäivärahastot eivät kuitenkaan toimi, Laipply toteaa. Kassavirrat eivät ole yhtä täsmällisiä kuin yksittäisessä lainassa, ja hallinnointipalkkio juoksee koko ajan.

Viimeisenä vuonna erääntyneet lainat makaavat rahastossa käteisenä tai lyhyissä lainoissa, kunnes rahasto puretaan ja rahat tilitetään sijoittajalle.

Puretun rahaston tilalle voi ostaa uuden, vuotta pidemmälle erääntyvän rahaston, jolloin tikapuu jatkuu käytännössä loputtomiin. Juuri tähän Laipplyn indeksointivertaus viittaa.

Vastapainoksi kaupankäynti on määräpäivärahastoissa piensijoittajalle varsin halpaa. Rahaston osto- ja myyntilaidan ero on senttejä, kun yksittäisillä yrityslainoilla ero on Laipplyn mukaan moninkertainen.

Tavoite ensin, tuotto vasta sitten

Miten tikapuu sitten kannattaa rakentaa? Laipplyn ohje on edetä takaperin eli rahan käyttötarkoituksesta käsin.

Jos rahaa tarvitaan vaikkapa kolmen vuoden päästä, portaat rakennetaan valtionlainoista tai inflaatiosuojatuista lainoista eikä yrityslainoista.

Kaksi suurinta virhettä Laipply nimeää podcastissa aivan suoraan. Ensimmäinen on tuoton tavoittelu high yield -lainoilla silloin, kun rahalla on tiedossa oleva käyttötarkoitus. Toinen on erääntyneen käteisen makuuttaminen tilillä ilman uudelleensijoitusta.

Suomalaiselle ostajalle mutkia on tosin matkassa vielä yksi. Yhdysvaltoihin listatut iBonds-rahastot ovat PRIIPs-sääntelyn vuoksi piensijoittajalta käytännössä suljettuja.

iShares tarjoaa kuitenkin iBonds UCITS -versioita, määrävuonna erääntyviä yrityslaina- ja valtionlainarahastoja eurooppalaisissa pörsseissä. Rahastoja saa ostettua Suomesta useiden pohjoismaisten välittäjien kautta.

Tekniikan ajoitus ei myöskään ole juuri nyt yhdentekevä. Yhdysvaltain inflaatio kiihtyi toukokuussa 4,2 prosenttiin (BLS), ja työtilastovirasto BLS:n torstaina julkaisema heikko työllisyysraportti söi samaan aikaan koronnosto-odotuksia.

Polymarket hinnoittelee heinäkuun kokouksen koronnostolle enää 8,6 prosentin todennäköisyyden.

Kun korkojen suunta on aidosti auki, tekniikka, joka ei vaadi näkemystä suunnasta, on harvinaisen ajankohtainen.