Yhdysvaltain uraanirikasteen tuotanto kolminkertaistui — ja kattaa silti alle neljä prosenttia maan tarpeesta
- Yhdysvaltain uraanirikasteen tuotanto kasvoi 221 prosenttia 2,1 miljoonaan paunaan vuonna 2025, kertoo energiaviranomainen EIA.
- Kotimainen tuotanto kattaa silti alle neljä prosenttia ydinvoimaloiden polttoainetarpeesta, ja toimiva ISR-kapasiteetti supistui viisi prosenttia.
- Uraanin spot-hinta on laskenut noin 86 dollariin paunalta tammikuun yli sadasta dollarista, mutta politiikka tukee alaa 17,5 miljardin lainoilla.
- Suomalaissijoittajalle vaihtoehtoja ovat kaivosyhtiöiden osakkeet sekä UCITS-muotoiset uraani-ETF:t.
Kaikki mittarit vuosikymmenen huipussa
Yhdysvaltain energiatilastoviranomainen EIA julkaisi 23. kesäkuuta vuoden 2025 uraanintuotantoraporttinsa, ja luvut ovat toimialan vahvimmat yli vuosikymmeneen. Uraanirikasteen (U3O8) tuotanto nousi 2 109 000 paunaan vuonna 2025, kun vuotta aiemmin määrä oli 657 000 paunaa — kasvua 221 prosenttia. Kaivoksista louhittu uraani on EIA:n tilastoissa erillinen sarja: sitä nousi maasta 1 388 000 paunaa eli 534 tonnia, kertoo raporttia siteeraava World Nuclear News. Ero selittyy sillä, että Energy Fuelsin White Mesan laitos Utahissa jalostaa rikastetta myös varastoidusta ja vaihtoehtoisesta syötteestä, ei pelkästään tuoreesta kaivosuraanista.
Rahaakin alalle virtasi: investoinnit kasvoivat EIA:n mukaan 47 prosenttia 234,7 miljoonaan dollariin, korkeimmalle sitten vuoden 2014. Työllisyys nousi 506 henkilötyövuodesta 711:een eli 41 prosenttia. Etsintäporauksia tehtiin 1 824 reikää ja kehitysporauksia 3 708 — yhdistetty poraustahti oli raportin mukaan korkein sitten vuoden 2013.
Kasvun kääntöpuoli: kapasiteetti supistui
Otsikkoluvun alla piilee jännite. Toiminnassa oleva ISR-tuotantokapasiteetti (in situ -liuotus, jossa uraani liuotetaan maaperästä poraamalla) supistui EIA:n mukaan viisi prosenttia 13,3 miljoonaan paunaan. Samaan aikaan 8,8 miljoonan paunan kapasiteetti seisoo valmiustilassa viidellä laitoksella, muun muassa enCoren Alta Mesassa Teksasissa ja Camecon Smith Ranch-Highlandissa Wyomingissa. White Mesa oli vuonna 2025 maan ainoa toimiva perinteinen rikastamo.
Mittakaava kannattaa pitää mielessä. EIA:n uraanimarkkinaraportin mukaan yhdysvaltalaiset ydinvoimayhtiöt vastaanottivat vuonna 2024 yhteensä 55,9 miljoonaa paunaa uraania keskihintaan 52,71 dollaria paunalta. Kotimainen 2,1 miljoonan paunan tuotanto kattaa tästä alle neljä prosenttia. Toimitusten alkuperä jakautui näin:
| Alkuperämaa | Osuus |
|---|---|
| Kanada | 36 % |
| Kazakstan | 24 % |
| Australia | 17 % |
| Yhdysvallat | 8 % |
| Venäjä | 4 % |
Hinta laski, mutta politiikka tukee
Spot-markkinalla uraanirikaste maksaa TradeTechin mukaan noin 86 dollaria paunalta, kun tammikuussa 2026 hinta kävi yli sadassa dollarissa. Politiikka sen sijaan puhaltaa alan purjeisiin: energiaministeriö DOE ilmoitti 23. kesäkuuta 17,5 miljardin dollarin lainoista kymmenen Westinghousen AP1000-reaktorin rakentamiseen viidelle laitospaikalle. Cameco omistaa Westinghousesta 49 prosenttia, ja Andrew Wong, RBC Capital Marketsin analyytikko, nosti Camecon tavoitehinnan 160 Kanadan dollarista 175:een uraanimarkkinan vahvuuteen ja reaktorihankkeisiin vedoten.
Tarjontapuolella liikettä riittää: venäläisen rikastetun uraanin tuontikiellon poikkeusluvat päättyvät viimeistään 1.1.2028, enCore sai liittovaltion luvan Dewey Burdockin ISR-hankkeelle Etelä-Dakotaan ja Ur-Energy käynnisti huhtikuussa Shirley Basinin kaivoksen Wyomingissa — ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1992.
Mitä suomalaissijoittaja voi ostaa
Suora tie sektorille kulkee kaivosyhtiöiden kautta: Cameco (CCJ), Energy Fuels (UUUU), Uranium Energy (UEC), Ur-Energy (URG) ja enCore (EU). Yhdysvaltalaiset uraani-ETF:t URA ja URNM eivät PRIIPs-sääntelyn (EU-sääntely, joka estää ei-UCITS-rahastojen myynnin eurooppalaisille piensijoittajille) vuoksi ole suomalaisen piensijoittajan ostettavissa, mutta Euroopassa listatut UCITS-versiot eli EU:n sijoitusrahastodirektiivin mukaiset rahastot ovat — esimerkiksi Sprott Uranium Miners UCITS ja Global X Uranium UCITS. Fyysistä uraania omistava Sprott Physical Uranium Trust löytyy Toronton pörssistä tunnuksella U.UN. Spot-hinnan pudotus tammikuun yli sadasta dollarista 86:een muistuttaa samalla, että kyse on syklisestä raaka-ainemarkkinasta, jonka heilunta osuu suoraan sekä kaivosyhtiöiden että ETF:ien kursseihin.
Aihe ei ole suomalaiselle kaukainen: Suomi tuottaa noin 35–40 prosenttia sähköstään ydinvoimalla Olkiluodon ja Loviisan laitoksissa. Yhdysvaltain neljän prosentin omavaraisuuden ja mittavan reaktoriohjelman välinen kuilu on se rako, johon koko sektorin sijoitusteesi nojaa — ja se ei sulkeudu yhdessä vuodessa, vaikka rikastetuotanto kolminkertaistuisi toisenkin kerran.
