Aasia pakenee öljysokkia biopolttoaineisiin – Vietnam siirtyy etanoliin, Indonesia nostaa mandaattinsa 50 prosenttiin

Iranin sodan öljysokista voi jäädä pysyvimmäksi jäljeksi jotain, mikä ei liity öljyyn lainkaan. Aasian suuret tuojamaat kääntyivät kriisin aikana biopolttoaineisiin, ja käänne näyttää jäävän pysyväksi, kirjoittaa Felicity Bradstock, Oilprice.comin toimittaja.

Konkretia on jo päätöksissä. Vietnam siirtyy kokonaan etanolisekoitettuun bensiiniin. Indonesia nostaa biodieselin sekoitemandaattinsa 50 prosenttiin eli niin sanottuun B50-tasoon – puolet jokaisesta diesellitrasta tulee jatkossa pelloilta.

Ajurina oli pakko. Hormuzinsalmen sulku ja hintojen sahaaminen tekivät spot-öljyn ostamisesta keväällä vaikeaa ja kallista. Kotimainen polttoaine ei tee U-käännöksiä salmessa.

Kiinnostavaa on suunnanmuutoksen nopeus. Vielä viime vuonna moni energiayhtiö perui vihreitä tavoitteitaan ja biopolttoaineinnostus hiipui. Yksi kevät Lähi-idän kriisiä riitti kääntämään trendin – energiaturvallisuus myy poliitikoille paremmin kuin ilmasto.

"Aasiassa maat katsovat biopolttoaineita, jotka voidaan valmistaa paikallisista raaka-aineista, koska ne täyttävät kaksi tavoitetta kerralla – vähentävät energiantuontia ja parantavat viljelijöiden kannattavuutta", sanoo Beata Wojtkowska, data-analyysiyhtiö Kplerin biopolttoaineanalyytikko.

Varoitus ruoan hinnasta

Kaikki eivät näe käänteessä pelkkää energiaturvallisuutta. Kdi Ristkok, Transport & Environment -ajatushautomon energia- ja ilmastojohtaja, arvioi, että biopolttoainekysyntä voi kasvaa jopa 70 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, jos öljyn tarjonta pysyy rajoitettuna.

"Hallitukset pelaavat vaarallista peliä edistäessään ruoan käyttöä polttoaineena", Ristkok sanoo. Hänen mukaansa biopolttoaineet eivät voi koskaan olla enemmän kuin marginaalinen osa energiajärjestelmää ilman tuhoisia seurauksia ruoan hinnalle ja metsille.

"Johtajat yrittävät ymmärrettävästi löytää ratkaisuja öljykriisiin, mutta tahattomat vaikutukset ruoan hintaan ja ympäristöön ovat valtavia", hän jatkaa.

Eurooppa onkin jäänyt käänteestä sivuun juuri ruokahinta- ja metsäkatohuolien takia. Kontrasti Aasiaan on jyrkkä – ja kertoo, kumpi maanosa pelkää enemmän seuraavaa öljykriisiä.

Mihin raha virtaa

Sijoittajalle biopolttoainekäänne on ennen kaikkea maataloushyödykkeiden uusi kysyntätarina, ja se on vasta alussa.

Etanoli tehdään pääosin maissista ja sokeriruo'osta, biodiesel palmuöljystä, soijasta ja rapsista. Jos Vietnam ja Indonesia toteuttavat mandaattinsa täysimääräisinä, kahden Kaakkois-Aasian suurtalouden liikennepolttoaineista aiempaa selvästi suurempi osa hinnoitellaan jatkossa peltohyödykkeiden, ei raakaöljyn, mukaan.

Indonesian B50 on näistä se iso luku. Maa on maailman suurin palmuöljyn tuottaja, ja mitä suurempi osa sadosta menee omiin tankkeihin, sitä vähemmän jää vientiin – elintarvikeyhtiöiden ja Aasian tuojamaiden harmiksi. Wojtkowskan kuvaama kaksoishyöty on siis samalla vientitulon ja ruokamarkkinan välinen jännite.

Toinen pää ketjusta on jalostus. Uusiutuvan dieselin tuottajista suurin on suomalainen Neste, jolle Aasian mandaattien kiristyminen tarkoittaa kasvavaa kysyntäpohjaa – joskin myös kiristyvää raaka-ainekilpailua, sillä jäteöljyistä ja -rasvoista kilpailevat samat toimijat.

Riskikin on syytä sanoa suoraan: biopolttoainebuumit ovat ennenkin kuihtuneet öljyn halventuessa. Brent sulki perjantaina 72,10 dollariin (TradingEconomics), kauas kriisikuukausien tasoista. Jos OPEC+:n tarjonta pitää hinnan matalana, mandaattien toimeenpanon tahti on se mittari, jota kannattaa seurata – ei poliitikkojen puheet.