Keskuspankit tuplasivat kullan oston — rakenteellinen kysyntä, ei villitys
World Gold Councilin kesäkuun kyselyssä 89 prosenttia 76 keskuspankista odottaa maailman kultavarantojen kasvavan, ja lähes puolet aikoo lisätä omia reservejään. Kyse on neuvoston mukaan rakenteellisesta muutoksesta, joka voi tukea kullan hintaa silloinkin, kun korkeat länsimaiset korot muuten karkottaisivat ostajia.
- Keskuspankit ovat ostaneet keskimäärin 1 000 tonnia kultaa vuodessa neljän viime vuoden aikana, kaksinkertaisella vauhdilla edelliseen vuosikymmeneen nähden.
- World Gold Councilin kyselyssä 89 prosenttia 76 keskuspankista odottaa maailman kultavarantojen kasvavan.
- Strategi Joseph Cavatonin mukaan siirtymä on luonteeltaan rakenteellinen, ei tilapäinen.
- Rakenteellinen kysyntä voi tukea kullan hintaa silloinkin, kun korkeat länsikorot vähentäisivät muuta kiinnostusta.
Kullan hinnasta puhutaan usein pelon mittarina, mutta viime vuosien suurin ostaja ei ole hermostunut yksityissijoittaja vaan keskuspankki. World Gold Councilin mukaan keskuspankit ovat hankkineet keskimäärin 1 000 tonnia kultaa vuodessa neljän viime vuoden aikana — kaksinkertaisen määrän edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. Kyse ei siis ole yksittäisestä piikistä vaan pitkästä trendistä.
Suunta näyttää jatkuvan. Neuvoston kesäkuisessa kyselyssä, johon vastasi 76 keskuspankkia, peräti 89 prosenttia odotti maailman virallisten kultavarantojen kasvavan seuraavan vuoden aikana ja 45 prosenttia aikoi lisätä nimenomaan omia reservejään. Luvut kertovat laajasta ja koordinoimattomasta liikkeestä, jossa monet keskuspankit tekevät saman ratkaisun toisistaan riippumatta. Kun ostajia on yhtä aikaa monta ja ne toimivat pitkällä aikajänteellä, kysyntä ei katoa yhtä nopeasti kuin sijoitusrahastojen virrat.
Miksi paperivaluutasta siirrytään metalliin
Joseph Cavatoni, World Gold Councilin vanhempi markkinastrategi, kuvasi muutosta Rule Symposium -tapahtumassa suoraan: "Uskon, että se on ehdottomasti rakenteellista, ja juuri niin sitä kannattaa ajatella." Kommentit tapahtumasta tallensi Mining.com. Cavatonin mukaan pakotteet, inflaatio ja luottoriski ovat työntäneet reservienhoitajia pois paperivaluutoista kohti fyysistä kultaa. Kun valtion varannot voidaan pakotteilla jäädyttää, oma holvissa lepäävä metalli näyttää turvallisemmalta kuin toisen maan velkakirja.
Sijoittajalle olennaisinta on se, mitä tämä tekee kysynnän luonteelle. Perinteisesti kullan hintaa ovat heiluttaneet sijoitusrahastot ja korujen kysyntä, jotka reagoivat herkästi korkotasoon: kun korot nousevat, tuottamaton kulta menettää houkuttelevuuttaan. Keskuspankkien osto tuo tähän uuden, hintaherkkyydeltään erilaisen pohjan. Se voi tukea kullan hintaa silloinkin, kun korkeat länsimaiset korot muuten karkottaisivat ostajia.
Reservien hajautus sai vauhtia siitä, kun länsimaat jäädyttivät Venäjän keskuspankin varantoja Ukrainan sodan alettua. Tapahtuma osoitti muille keskuspankeille, että toisen valtion velkakirjoihin sidottu varanto voidaan poliittisella päätöksellä sulkea. Fyysinen kulta omassa holvissa ei ole samalla tavalla jäädytettävissä, mikä tekee siitä houkuttelevan erityisesti niille mailla, jotka haluavat vähentää riippuvuuttaan dollarista. Tämä motiivi ei katoa korkojen mukana, vaan se on luonteeltaan poliittinen ja pitkäaikainen.
Yhteys korkoympäristöön
Tämä kytkeytyy suoraan tämän viikon korkokeskusteluun. Jos Yhdysvaltain keskuspankki pitää korot koholla pidempään, tuottamattoman kullan pitäisi teoriassa kärsiä. Keskuspankkien rakenteellinen ostovirta on kuitenkin juuri se tekijä, joka voi vaimentaa tämän vaikutuksen. Kahden vastakkaisen voiman — korkeiden korkojen ja institutionaalisen kysynnän — vetämänä kullan hinta ei liiku yhtä suoraviivaisesti korkojen mukaan kuin ennen.
Suomalaiselle sijoittajalle keskuspankkien liike on hyödyllinen muistutus siitä, että kultaa kannattaa arvioida osana koko varannon rakennetta, ei irrallisena veikkauksena hinnasta. Fyysisen kullan ja kaivosyhtiöiden osakkeiden välillä on myös ero: edellinen seuraa metallin hintaa, jälkimmäinen tuo mukaan operatiivisen ja poliittisen riskin. Cavatoni huomautti, että kaivosyhtiöiden on yhä pystyttävä muuttamaan korkeampi hinta todelliseksi tuotannoksi ja kassavirraksi halliten samalla kustannuksia. Menneet hinnat eivät ennusta tulevia, mutta harvassa raaka-aineessa kysynnän pohja on tällä hetkellä yhtä helppo osoittaa numeroin kuin kullassa.
